Matkani psykologian opiskelijaksi, osa 2

Aiemmin julkaistu: Matkani psykologian opiskelijaksi, osa 1

Ensimmäisessä osassa käsittelin matkaani haaveiden, tavoitteiden ja henkisen jaksamisen näkökulmasta. Tässä toisessa osassa käsittelen konkreettisia keinoja joilla valmistauduin pääsykokeeseen, eli tämä teksti toimii myös eräänlaisena vinkkipostauksena psykologian HTT-pääsykokeeseen. 

Tilastomatematiikka

Päätettyäni hakea opiskelemaan psykologiaa tilasin pääsykoevaatimuksissa olleen tilastomatematiikan kirjan, "Holopulkin", heti alkusyksynä 2016. Kun psykologian kirjoitukset olivat lokakuussa ohi, aloitin tilastokirjan selailemisen ja melko pian myös tehtävien laskemisen lukionhommien ohella. Minulla oli taustalla lukion pitkä matikka ja melko vahva matikkaosaaminen. Vaikka psykaan hakeminen ei edellytä pitkää matematiikkaa, voin kuitenkin vahvasti suositella sitä, sillä monet pääsykoekirjan asiat olivat tulleet hyvin tutuiksi jo lukion matikan puolella. Harmailta hiuksilta en minäkään tietysti välttynyt, ja asioiden oppiminen vaati ihan oikeasti paljon vaivaa. Opeteltuani ja laskettuani kirjan tehtävät sekä netistä löytyneet vanhat pääsykokeet (monet vastauksia apuna käyttäen) ja lisämateriaalin, jätin tilaston pariksi kuukaudeksi lähes kokonaan tauolle. 

Pääsykoekeväänä palauttelin tilaston asiat mieleen selailemalla ja laskemalla kirjan uudestaan läpi. Lisäksi käytin apunani mm. muistilappuja ja flash cardeja, joilla opin muistaamaan kaavat ulkoa. Vaikka kokeessa jaetaan lista kaavoista, seassa on monta virheellistä kaavaa. Koetilanteessa menee helposti plussien ja miinusten kanssa sekaisin, ellei kaavoja ole opetellut kunnolla ulkoa. Tässä tekstissä olen kertonut lisää apuvälineistä ja tavoista, joilla kertasin tilastoa. 

Yleinen ongelma tilastoa opetellessa tuntuu olevan se, ettei soveltavia tehtäviä voi harjoitella tarpeeksi. On kuitenkin muistettava, että kokeeseen harvoin tulee aiempien koetehtävien kaltaisia tehtäviä. Neuvoisinkin siis ennemminkin olemaan avoin sille, että kokeessa voi tulla vastaan ihan mitä vain, kuin opettelemaan tiettyjä tehtävätyyppejä tarkasti ulkoa. Laskin tehtäviä aluksi tavallisella funktiolaskimella, mutta keväällä ostin itselleni nelilaskimen, jotta oppisin olemaan tehokas ja olemaan tekemättä virheitä myös sillä. Kokeessa jaettava laskin on siis nelilaskin, josta löytyy "huippuominaisuutena" neliöjuuritoiminto tavallisten laskutoimintojen lisäksi. Nelilaskimella laskettaessa kannattaa opetella hyödyntämään laskimen muistipaikkoja sekä laskemaan esimerkiksi pitkiä yhteenlaskuja tai potensseja taulukoimalla lukuarvoja.

Artikkelit

Hieman ennen artikkelien julkaisua mietin toimintastrategiaani tuleville viikoille. Olin aiemmin syksyllä käynyt mielenkiintoisen tsemppikeskustelun entisen lukioaikaisen psykologian opettajani, Matti Pekkarisen, kanssa. Tästä innoittautuneena liityin hänen yrityksensä Verkkovalmennus.comin ilmaiseen VAKAVA Heimoon, sillä tiesin saavani sitä kautta haltuuni paljon sellaista aineistoa, joka tulisi auttamaan minua myös psykologian pääsykokeessa. Vakava-oppaassaan Matti käsitteli paljon mm. strategioita, valmistautumisen tapoja ja koetilanteessa toimimista, joista sain kultaakin kalliimpia vinkkejä oman toimintasuunnitelmani valmisteluun. Ja ei, tämä ei ollut maksettua mainostusta, vaan henkilökohtainen vahva suositukseni, jos haluaa käyttää aikaa myös koko pääsykoekevään strategiseen suunnitteluun!

Tein itselleni lukusuunnitelman, ja mietin ajankäyttöäni koko kuukauden, viikko- ja päiväsyklien osalta. Lukusuunnitelmani tosin petti melko pian artikkelien julkaisun jälkeen, mutta totesin, että sain asiat pysymään hallinnassa myös ilman tarkkaa lukuaikataulua. Päiväni olivat melko samanlaisia koko kevään ajan: aamu alkoi yhdeksältä parin tsemppibiisin kuuntelulla ja villillä tanssin tapaisella riehumisella (Tämä oli tärkeää. Älä missaa jos haluat onnistua!), jotta sain fiilikset kattoon. Tätä seurasi noin kolmen tunnin lukupätkä, jossa pidin lyhyitä "mikrotaukoja" vähintään tunnin välein. Kahdeltatoista koitti tunnin ruoka- ja lenkkitauko. Yhdeltä hommat taas jatkui, jälleen vähintään tunnin välein tauottaen. Riippuen päivän artikkelista, lopetin työskentelyn noin kahden tai kolmen tunnin jälkeen. Iltaisin pidin vielä kertaushetken, jossa kertasin päivän (tai edellisten päivien) asiat tekemistäni materiaaleista tai suoraan artikkelista.

Kokonaisuudessaan työskentelin artikkelien parissa maksimissaan kuusi tuntia päivässä. Artikkelikuukauden aikana pidin muistaakseni myös kaksi tai kolme sellaista päivää, jolloin pelkästään kertasin, laskin matikkaa ja pohdin itsekseni missä mennään ja millaiset fiilikset sillä hetkellä vallitsivat. Valmistautumisen tapoja on monia, ja joillekin voi sopia myös se kymmenen tunnin lukeminen päivittäin. Minulle sopi paremmin tietoa muokkaavat työskentelytavat, enkä tarvinnut enempää työskentelyaikaa kuin sen kuusi tuntia päivässä.

Työskentelin artikkeli kerrallaan, ja jokaisen artikkelin parissa melko samaan tapaan. Aivan ensimmäiseksi luin artikkelin läpi, jumittumatta outoihin käsitteisiin, vaikeaselkoiseen tekstiin tai mihinkään muuhunkaan mieltä hämmentävään. Seuraavaksi luin artikkelin uudestaan, tällä kertaa alleviivaten olennaiset asiat, selventäen käsitteet Googlea apuna käyttäen ja ennenkaikkea yrittäen ymmärtää artikkelin sisällön. Kolmannella kerralla tussasin alleviivatut asiat (kunkin artikkelin omalla teemavärillään) ja luin artikkelin samalla läpi ajatuksen kanssa. Tämän jälkeen muistelin: siirsin artikkelin syrjään, ja kirjoitin paperille kaiken mitä mieleen muistui kyseisestä artikkelista. Tässä vaiheessa ei kannata miettiä käsialaa tai muita visuaalisia seikkoja, vaan ainoastaan kirjoittaa ja muistella. Kun olin mielestäni saanut kaikki asiat paperille, tarkistin ne artikkelia apuna käyttäen ja täydensin puuttuvia asioita.

Muistelun jälkeen oli aika siirtyä varsinaisiin muistiinpanoihin. Ensimmäisten artikkelien kohdalla kirjoitin muistiinpanot vihkoon, mutta totesin pian, ettei tekniikka sopinut minulle enkä tullut lukeneeksi noita muistiinpanoja myöhemmin. Sen sijaan tein jokaisesta artikkelista laajat käsitekartat: ensin suttuisen version ja sitten siistimmän, seinälle kiinnitettävän version. Lisäksi, riippuen artikkelin sisällöstä, tein esimerkiksi taulukoita tutkimustuloksista. Näiden jälkeen tein flash cardit eli muistikortit olennaisista asioista ja käsitteistä, ja kirsikkana kakun päällä tiivistelmät tänne blogiin. Edellä mainittujen tekemiseen meni artikkelista riippuen 1-3 opiskelupäivää. Kun sain materiaalit tehdyiksi, siirryin seuraavaan artikkeliin.

Noin viikko ennen koetta, kun olin opiskellut kaikki artikkelit läpi, tein vielä erillisiä kertausmateriaaleja. Tein lisää flash cardeja esimerkiksi vuosiluvuista tai tutkijoista, ja kirjoitin kaikki artikkeleissa esiintyneet nimet ylös. Lisäksi pohdin artikkelien välisiä yhteyksiä kokoamalla eri artikkelien asioita yhteen pääkäsitteiden alle ja liittämällä niitä toisiinsa nuolin ja viivoin. Viimeisenä hommana taisin askarrella kysymyskortteja, joiden toiselle puolelle kirjoitin kysymyksen tai tehtävänannon (esim. "Kerro Gleesonin tutkimuksista" tai "Millaisia tuloksia apraksioiden kuntoutuksesta on saatu?") ja toiselle puolelle vastauksen. Näitä ja aiemmin tekemiäni materiaaleja sitten pyörittelin käsissäni viimeiset päivät, ja varsinaisiin artikkeleihin taisin koskea vain pari kertaa viimeisen viikon aikana.

Koetilanne

Viimeisenä iltana, selattuani blogiini tekemät materiaalit viimeisen kerran läpi, avasin YouTuben ja laitoin soimaan Cheekin Jippikayjei-biisin. Taisin kuunnella sen noin neljä viisi kertaa peräkkäin, hokien samalla itselleni "Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä" ja kuvitellen itseni pääsykoesaliin. Olin etukäteen miettinyt strategiaani kokeessa, joten seuraavan päivän koetilanne näkyi mielessäni vain mielenkiintoisena ja odottamisen arvoisena hetkenä.

Mitä jos jännitän? Miten pääsen koepaikalle? Mitä eväitä otan mukaan? Mihin menen istumaan? Missä järjestyksessä aloitan tehtävien tekemisen?  Mitä jos tehtävät ovat vaikeita? Tällaisia kysymyksiä pohdin mielessäni ennen koepäivää. Jännitystä ei lopulta tullut, sillä sain sen kai haudattua kaiken sen tekopirteän ja väkisinväännetyn, mutta silti niin toimivan innostuksen ja voitonhalun alle. Koepaikalle pääsin poikaystäväni (ja lumisateen) saattamana, ja evääksi valikoitui surkeat banaani ja välipalapatukka, joita en lopulta edes ehtinyt syömään. Istumapaikan valitsin aivan eturivistä ja reunimmaiselta paikalta, sillä keskittymiskykyni on parhain silloin, kun en nää edessäni turhaa liikehdintää.

Itse pääsykokeen ratkomisesta olen kirjoittanut tässä tekstissä. Strategiastani mainittakoon kuitenkin sen verran, että avattuani tehtävävihkon luin ensimmäisenä ohjeet läpi, joista selvisikin esimerkiksi tehtäväosioiden painotukset eli todella tärkeää tietoa! Aloitin helpoimmalta tuntuneesta tehtävästä, eli artikkelien monivalinnoista, josta etenin sujuvasti seuraavaan. Olin päättänyt, etten jää liiaksi junnaamaan paikoilleni, vaan siirryin eteenpäin jos joku juttu kokeessa ei näyttänyt aukeavan. Ajallisesti rajatussa ja laajassa kokeessa eteenpäin meneminen on mielestäni yksi tärkeimmistä avaimista onnistumiseen. Kokeen loppuvaiheessa aivoni olivat jo sen verran mössöä, että heittelin vastauksia paperiin mieleni mukaan. Miinuspisteitä ei kyseisessä kokeessa tullut, joten lottoamalla ei ainakaan menettänyt mitään.

Palautin kokeen noin vartin ennen koeajan päättymistä välttääkseni ruuhkat palautuspöydällä. Ja vaikka tiesin monen vastaukseni olevan väärin tai arvattuja, olin todella tyytyväinen, että minulla oli vastaukset kaikissa kohdissa. Olin ylipäätään äärimmäisen tyytyväinen ja iloinen, että koe ja koko pääsykoekevät oli ohi. Kotimatkalla radiosta soi sopivasti Kran Turismo, ja sain hymyssä suin hoilata kurkku suorana olevani lomalla viimenkin. Aika todellakin kultaa muistot, ja nyt koko pääsykoekevät muistuu mieleeni kepeänä ja mukavana ajanajaksona. Toki suurimman osan ajasta tein hommia hymyssä suin, sillä olin niin äärimmäisen motivoitunut ja kunnianhimoinen, mutta mahtui joukkoon niitä hermoromahduksia ja epätoivon hetkiäkin. Onneksi kaikki ne ovat kirjattuna tänne blogiin, niin en tule koskaan väittäneeksi pääsykoekevään olleen mitenkään helppo.

Ensi viikon jälkeen tulen olemaan tamperelainen. Ja ensimmäisen yliopistokurssin alkuun on alle kuukausi. On tämä vaan niin hurjaa ja hienoa samanaikaisesti.